Paras Joululahja

Bobi sai sitten joululahjaksi sen toivomansa apinan. Ja miten hän olikaan iloinen kun sai revittyä paketin auki ja sieltä paljastui tuo kuvassa oleva lelu!
Toisesta paketista tuli luu, jonka seurauksena saatiin haistella hirveitä paukkuja..ei enää sellaista luuta Bobille.

Tuo apina on jo yksisilmäinen. Nuo silmäthän on kiva repiä irti, paikkaan ne reiät aina jotta Bobi ei saisi revittyä noita sisälmyksiä heti ulos..kun se on niin kivaa..

Herkkupäivä

Saatiin Bobille hiukan hirvenlihaa + luita. Bobille koitti siis aikainen joulu.. :)

Rakas joulupukki..

Toivoisin tänä jouluna lahjaksi seuraavaa:

* Paljon uusia vinkuvia pehmoleluja, mieluiten apinoita. Kumiset vinkulelut eivät käy, koska minulla on tapana syödä ne heti kun mami ja iskä kääntävät selkänsä.

* Uusi muhkea peti. Edellinen oli jo jäänyt pieneksi ja loppujen lopuksihan tuo kissa sen tuhosi ja valloitti itselleen.. Miten reilua se on?? Ei siis lahjoja kissoille tänä vuonna... Eihän?

* Paljon luita! Paljon erilaisia luita! Nam.

* Ja paljon nameja.

* Ja ruokaa. Kuten joulupukki tietää niin tykkään erityisen paljon syömisestä.

* Äiskä kertoi, että se haluiaisi minulle uuden nahkaisen kaulapannan ja taluttimen.. Konjakin värisenä, jotta ne sointuisi kivasti turkkini väriin. Mitä väliä sillä edes on... Phuuh.. Ihmiset.

* Uusi hammasharja (tääkin on äiskän laittama toive) ja muita kauneuden hoitoon liittyviä juttuja, kynsisakset ja uusi harja. ( äiskä laittoi nää kaikki)

* Kerroinko jo että haluaisin uusia leluja ja paljon nameja?

Viimeinen toiveemme on, että pysyisin tästä lähin terveenä.

Kiitos pukki!

T. Bobi

"Ai onks jo aamu?"

Jouluiloa!

MUSCH lahjoittaa jokaisesta Facebook-ryhmänsä tykkääjästä, #muschjouluiloa-hashtagin sisältävästä tweetistä sekä kampanjaan linkittävästä blogipostauksesta ja -bannerista 120 g luonnollista suomalaista MUSCH BARF® kissan- ja koiranruokaa. Kampanja on voimassa  5.–19.12.2012.

Käy tykkäämässä MUSCHista Facebookissa: http://www.facebook.com/musch.fi
Twiittaa kampanjasta Twitterissä: https://twitter.com/

Kaikenlaista

Keskiviikkona lähdettiin luokkakaverin kanssa käymään Yyterissä. Hiukan jänskättää aina lähteä Bobin kanssa autoilemaan, kun se ei tosiaan ole mikään rauhallisin matkakumppani.
Matka meni tälläkertaa ihan ok, pientä vinkumista lukuunottamatta. Bobi siis asuisi autossa jos saisi valita..

Yyterissä Bobi bongasi ensimmäisenä lokit ja varikset..niitä oli kiva säikytellä...

Toivottiin ensin aurinkoista säätä, mutta tuollainen harmaa ja TUULINEN oli ihan hauska sää sitten loppujen lopuksi kuvata.

Juostiin Bobin kanssa pitkin Yyterin dyynejä ja rantaa, joten siinä tuli sitten päivän lenkki heitettyä. Bobi uskaltautui jopa hieman kastelemaan tassujaan vedessä.

 Tuuli oli rannalla siis melkoinen.. niinkuin kuvasta voi varmaankin päätellä.

Eilinen päivä aloitettiinkin vasta puolenpäivän aikoihin, hupsista.... Bobi on onneksi sellainen unikeko kun minä, että nukutaan yhtä pitkään. Korvasin tämän kyllä sillä, että tehtiin yli tunnin mittainen lenkki. Oltaisiin menty katselemaan vuohia, mutta ne ei olleet ulkona.. samaisessa paikassa juoksee yleensä kanoja vapaana, niitäkään ei näkynyt.

© Tarja

¨

Nyt me aloitellaan viikonloppua, saattaa olla että menee ihan löhöillessä. Oon jotenkin ollu tosi väsynyt ja olen ihan varma, että se johtuu tästä pimeestä ja sateesta! Inhottavaa..

ps. Oon maailman onnellisin, kun Bobille on kasvanut karvat takaisin!! Nuo korvakarvat.. niitä oli ikävä. <3

Viiiiikonloppu

Käytiin eilen illalla Bobin kanssa kahdestaan ooooikein pitkällä kävelyllä. Oikeastaan kello oli aika paljon, mutta ei se mitään..saatiin ainakin mennä rauhassa. Ihasteltiin tähtitaivasta ja nautittiin pikku pakkasesta.

Tehtiin myös kontakti harjoituksia ja ne meni hyvin. Bobihan tykkää erityisen paljon ohi ajavista autoista. Päivisin se ei enää niistä välitä, mutta pimeällä ne on vielä tosi kivoja. Kun eihän niistä näy kun lähestyvät valot. Ei Bobi enää mitään hyperkohtausta niistä saa, katsoo vaan kun auto menee ohi ja ottaa sitten kontaktin. Ennen se siis hyppi ja loikki niitä päin..eli edistystä on tapahtunut.

Tänään nukuttiin tosi pitkään! Jyri lähti aamulla töihin niin Bobi käytti tilaisuuden hyväksi ja tuli äiskän kainaloon nukkumaan. :)

ps. Toivotaan edelleen sitä lunta ja pakkasta.

♥♥

Minun elämäni koira

Joka ei katso ohitseni poissaolevana,

omia asioitaan ajatellen,

vaan on läsnä tässä hetkessä,

on minua varten.

Joka ei vaihda minua nuorempaan,

kauniimpaan, henkevämpään.

Jota ei haittaa vähääkään,

jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt

tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.

- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet,

kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,

maailman keskipiste.

Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

Joka tulee lähelle,

sydämeen asti, kun kärsin.

- Sinä suret, minäkin suren.

Jonka silmät nauravat, kun nauran.

- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,

aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.

Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,

henkensä minun käsiini.

Minun koirani.

Minun elämäni koira.

Lunta ja flunssaa

Täällä on yksi koira joka on niin innoissaan viime viikolla sataneesta lumesta! Toivottavasti nuo lumet nyt kestäisi..muuten saadaan taas ihanat kurakelit, ei kiitos. Itse poden flunssaa, mutta kunhan tästä toivun niin taidan iskeä pulkan taas Bobin perään. Viime talvena Bobi nautti siitä todella :)

Kirjoitin tämän postauksen puhelimella ja liitin tähän kuvia joita löysin puhelimeni syövereistä, muutama uusikin joukossa. En tosin yhtään tiedä miten ne tähän asettuu..

Viikonloppu

Voi, Hekla lähti sitten tänään omaan kotiin. Nyt onkin sitten taas vähän opettelua. Bobista ja Heklasta tuli oikein paita ja peppu. He nukkuivat joka yö vierekkäin ja päällekkäin ja limittäin... Heh. Kyllähän me vielä nähdään, mutta ikävä on.

Täällä on nyt satanut monta päivää putkeen.. hiukan rupeaa jo ärsyttämään. Kaivataan Bobin kanssa niitä aurinkoisia ja kauniita syyspäiviä! Ei yhtään tykätä tämmöisestä märästä ja mutaisesta.. :D

Kuva

Kulta :)

Nyt on sellanen juttu, että Bobista olisi monta hyvää kuvaa, mutta ne on koulussa koneella ja odottaa siellä käsittelyään. Kun on aikaa niin käyn ne läpi ja laitan tänne! 

Tervehdys!

Elossa ollaan vaikka kirjoittelut on taas hiukan jäänyt, ei olla yksinkertaisesti vaan jaksettu kirjoittaa!

Mutta eipä meille oikein mitään erikoista kuulu.

Käytiin Bobin kanssa oikein kunnollisella juoksulenkillä sitten sairastelujen ja Bobi ainakin nautti ihan kunnolla. (Kyllä miekin nautin kaiken sen puuskutuksen keskeltä, heh).. jos tästä alkaisi tämä meidän molempien kunnon kohotus.

Ilmoitin Bobin arkitottiskurssille.. Se alkaa marraskuussa ja jatkuu tammikuulle. Katsotaan mitä tulee..hiukan jo jännittää. Uskon kyllä, että tekee Bobille ja minulle itselleni ihan hyvää. Jos miun haaveet toteutuu niin aloitan Bobin kanssa agilityn! Peukut siis pystyyn, että selvitään tosta kurssista hyvin. :D

Bobi kyllä osaa, mutta se menettää kuulonsa ja kykynsä keskittyä jos ollain jossain julkisella paikalla.. Ja kerroin tästä tuon kurssin vetäjälle ja hän sanoi, että ilman muuta mennään mukaan. Pari ensimmäistä kertaa voi olla haastavia, mutta kyllä se siitä rauhoittuu.

Suunnitelma on siis hioa nuo perusjutut kuntoon ja sitten voidaan aloittaa juuri tuo agility..tai mitä nyt sitten keksitään. Joku harrastus kuitenkin! :)

Synttäripoika

Bobi täyttää tänään 7 vuotta! :)

Synttärikakku

Itse sankari :)

Moi!

En nyt muista kerroinko, kun Bobi tossa tiputti karvansa joku aika sitten..taisin mainita. No kuitenkin, nyt näyttää siltä, että karvat alkaa tulla takaisin. Toivon hartaasti, että saadaan vielä Bobilla nähdä ne maailman ihanimmat paksut ja tuuheat korvakarvat! Heh :)
Ja massaakin on alkanut tulla lisää. Haimatulehduksen jälkeen, kun laihduttiin aika rajusti. Nyt täytyy vaan olla tarkkana ettei tuu sitten liikaa sitä massaa ja painoa... Se kun tulee tosi helposti.

Nyt täytyy kumota tuo edellinen postaus! Sillä tänään, kun oltiin Bobin kanssa lenkillä ja käytiin katselemassa tuota meidän ohi virtaavaa jokea tapahtui jotain käsittämätöntä.

Siinä joen rannassa oli sellainen iso kivi johon Bobin kanssa mentiin istuskelemaan. Herra sitten siinä katseli aikansa jokea ja oli koko ajan sen näköinen, että kohta tuonne pulahdan. Tietysti ensin hän kasteli varpaansa ja veti sen äkkiä pois. Tätä tapahtui jonkin aikaa kunnes yht'äkkiä Bobi sitten päätti hypätä veteen! Onneksi en mennyt mukana, kun miulla oli hihna kädessä.. Siinä se mamman poika sitten räpiköi! Enkä oikeasti meinannut saada koiraa sieltä vedestä pois, kun olikin niiiin kivaa! Että olen ylpeä :)

Nyt meillä on sitten haiseva koira jonka kanssa täytyisi käydä suihkussa. Jippii!
Olisinkohan ihan hurja ja mentäisiin huomenna tuohon järvelle...josko Bobi uskaltaisi siellä käydä uimassa..

Tolleri joka ei ui

Nyt päästiin sitten aiheeseen joka on aina oikeastaan vain naurattanut! Tollerithan on kuuluisia vesipetoja, mutta ei..meidän Bobi ei ole tyypillinen tolleri. Bobi ei nimittäin ui. Pienestä pitäen vietiin Bobia Saimaan rannalle jotta pikkumies oppisi uimaan, mutta ei.

Bobi tykkää kyllä tulla rannalle mukaan ja varpaita on kiva lillutella, mutta siinä se. Itse en tykkää uida, mutta olen mennyt järveen ja koittanut saada Bobia mukaan, mutta sieltä tulee yleensä vain mulkaisu, notta ui yksinäs. Eihän toista voi pakottaakaan.

Yhden ainoan kerran olen nähnyt, kun Bobi oikeasti ui! 

Bobi kyllä hakee jos veteen heittää esimerkiksi kepin, mutta sitäkään ei saa heittää liian syvälle..jalkojen pitää osua pohjaan, se on hyvä syvyys! Ja aina tullaan takaisin rantaan päin. Tässä pari kuvaa todisteeksi, että kyllä siellä vedessä ollaan oltu :D

Hyvä hyvä!

Reppana :( Siellä se keppi menee..

:)

Hauskaa viikonloppua!

Lukijan toive: Bobin perustiedot ja meidän tarina

Niinkuin otsikosta voi päätellä niin kirjoittelen nyt ihka ensimmäisen toivotun postauksen! Olen oikeasti aika otettu tästä.. Lisää vaan tulemaan toivomuksia, on jotenkin paljon helmpompaa alkaa kirjoittamaan kun on aihe valmiina. Aloitetaan nyt sitten näillä Bobin perustiedoilla..

Nimi: Hedera's Don't Tell Me

Syntynyt: 03.09.2005

Sukupuoli: Uros

Rotu: Novascotiannoutaja

Väri: Punainen valkoisin merkein

Isä: Duck Tail's Thurisaz Av Sigil

Emä: Hedera's Revue Dancer

Kasvattaja: Minna Ahlström

Siinäpä ne perusjutut taitaa olla. Jos tulee jotain vielä mieleen niin kyselkää..

Mennäänkö sitten siihen meidän tarinaan?

Bobi haettiin kotiin lokakuussa 2005 Somerolta. Muistan sen matkan varmasti ikuisesti. Jännitti tietysti ihan hirveästi.. olin haaveillut koirasta varmaan koko ikäni ja nyt se tulisi toteutumaan. Kun näin Bobin niin se oli rakkautta ensi silmäyksellä, olin nähnyt Bobin vain kuvista, mutta se tunne kun oikeasti näin sen pienen möykyn oli sanoin kuvaamaton.

Ensimmäinen kosketus.. :)

Kotimatkan alussa Bobi taisi hiukan itkeä, mutta loppumatka menikin sitten näissä tunnelmissa:

Bobi sopeutui aika nopeasti uuteen kotiinsa. Meillä oli siis kaksikerroksinen talo ja Bobi nukkui alakerrassa. Muistaakseni viikon verran joku nukkui Bobin kanssa alhaalla ja yö itkut loppui sen jälkeen.

Sisäsiistiksi Bobi oppi myös melko nopeasti! Ja pakko kehuskella, että ei koskaan tuhonnut tai syönyt mitään kiellettyä esim kenkiä.

Bobi 13 viikkoa.

Bobi oli aika riehakas pienenä, tai siinä mielessä että sormia oli aina kiva nakerrella..ja ne pikku naskalihampaat ei tuntuneet kovin kivalta iholla. Ja se tapa saatiin onneksi kitkettyä pois!

Bobi oli aina oikeastaan meidän pihalla vapaana ja kun kaikki rokotukset oli kunnossa ja votiin hiukan laajentaa meidän ulkoilureittejä niin voi apua..muistan ikuisesti kun yritettiin lähteä remmin kanssa pienelle kävelylle. Ei siitä meinannut tulla mitään ja väänsin jo melkein itkua ettei ikinä päästä lenkille, kun ei Bobi opi kävelemään hihnassa..ai miten niin herkke teini-ikäinen.. heh. No, loppujenlopuksi päästiin se meidän pieni kävelymme loppuun hitaasti mutta varmasti. Näin jälkeenpäin vain naurattaa.

Aloitettiin käymään myös tokossa, joka järjestettiin pienellä paikkakunnallamme silloin tällöin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin harjoiteltiin kotona. Bobi oppikin (ja oppii edelleen) todella nopeasti uuden tempun.

En nyt tarkalleen muista minkä ikäinen Bobi oli, voisin heittää nyt että alle vuoden ikäinen kun tämä seuraava tapahtui. Oltiin tulossa lenkiltä ja meitä vastaan tuli saksanpaimenkoira. Otin Bobin sivulleni kävelemään ja reipastettiin tahtia, jotta päästäisiin nopeasti ja vaivattomasti sen ohi. Tämä vastaantuleva nimittäin aloitti kauhean shown. Kun he olivat meidän kohdallamme niin se toinen koira sitten hyökkäsikin Bobin päälle. Siinä sitten paniikissa yritin repiä Bobia siitä pois ja sain samalla itsekkin iskun jalkaani..en tiedä tuliko se Bobin hampaista vai sen toisen. Irti kuitenkin päästiin ja Bobi onneksi selvisi vain säikähdyksellä. (Tai voiko sanoa vain säikähdyksellä jos vielä tänä päivänäkin yritetään päästä traumoista eroon?) Valitettavasti tämä toinen osapuoli liukeni nopeasti pois paikalta, ei pyytänyt anteeksi..ei kysynyt miten kävi. Enkä silloin itse edes tajunnut sanoa sille mitään, mentiin vain Bobin kanssa nopeasti kotiin katsomaan että mitenkä kävi.

Bobin päälle kävi irtokoira täällä missä nyt asutaan jokunen vuosi sitten ja sekään ei helpottanut meidän eloa mitenkään! 

Jatkettiin kuitenkin eloa normaalisti, totuteltiin toisiin koiriin ja käytiin ajeluilla. Autossahan Bobin on aina tykännyt istua. Ja yleensä se käy niin kauheilla kierroksilla, että se ei vaan pysty olemaan hiljaa. Hirveää piippausta! Nykyisin Bobi ei enää pääsekkään autoon jos ei ole aivan pakko. En vaan enää keksi millä niistä automatkoista saisi hiljaisia. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Meillä meni siinä tosi kivasti jos ei pientä hihnassa vetämistä lasketa mukaan. Heh, ei varmaan olla ainoita joilla sellainen pikku probleema on.

Olikohan vuonna 2008, kun Bobi ensimmäisen kerran räyhäsi vastaantulevalle koiralle! Se tuli ihan puun takaa ja sen ongelman kanssa ollaan tahkottu tähän päivään asti. En oikeasti osannut tehdä itse asialle mitään joten opeteltiin elämään asian kanssa.

Sinä samana vuonna eli 2008 elämäntilanteemme hieman muuttui (tai muuttui radikaalisti).. nappasin Bobin kainalooni ja muutettiin tänne Satakuntaan. Muutettiin omistajuus minun nimiini. Siinä sitten oltiin minä ja koira ihan kahdestaan. Tuo remmirähjäys jäi oikeasti toiselle sijalle, oltiin opittu väistämään ne tilanteet kun joku tule vastaan. Olin vain onnellinen, että Bobi oli siinä tilanteessa minun kanssa, kun kaikki oli uutta, vaikeaa, pelottavaa.... Koira on ihmisen paras ystävä, niin se vain on!

Siinä sitten eleltiin ja yritin lukea netistä ohjeita siihen kuinka voin opettaa Bobin menemään nätisti lenkillä. Yritin oikeasti ja monet itkut tuli väännettyä ja pidin itseäni maailman huonoimpana koiran omistajana. Onko teille tullut koskaan sellaista tunnetta? 

Bobi kastroitiin vuonna 2009 ja se oli hyvä päätös! Vaikka mietin sitä pitkään..ja hartaasti..raaskinko vai en. Mutta onneksi päädyttiin leikkaamaan. Bobilta lähti kulkuset, mutta tilalle taisi kasvaa korvat ja sitä kautta löytyi kuulo! Toki ruokahalu liisäntyi..oikeasti, ennen nirso koira ja sitten Bobi hoksasi elämäntehtävänsä: syöminen. Hiukanhan se siitä sitten lihoi..lisäämällä liikuntaa painokin pysyi kurissa. Ja makupalat pyrittiin pitämään minimissä.

Silti se rähjäys vain jatkui. Ongelma on siis vain lenkillä, eikä esimerkiksi koirapuistossa. Siellä Bobi ei korvaansa loksauta muille koirille vaan painelee ihan omia polkujaan.

Vuonna 2011 päätettiin ottaa yhteyttä koirakouluttajaan, koska ei saatu itse mitään muutosta aikaiseksi. Otin yhteytta Jirka Vierimaahan ja sainkin vastauksen sieltä melkein heti! Ja blogin alusta olettekin voineet lukea miten koulutus lähti käyntiin ym.

Nyt se asia on siis ihan hyvällä mallilla. Ollaan huomattu, että Bobi tykkää noista pienemmistä koirista tosi tosi paljon enemmän! Isojen koirien kanssa ei ole yhtään kivaa.. Kyllä se niitä nuuskaisee, mutta antaa sitten olla. 

Mitäs sitten...

Välillä tuntuu, että ollaan sairasteltu ihan keskivertoa enemmän! Korvatulehduksia, muistaakseni yksi silmätulehdus. Kutinaa, ihottumaa... Ja noista kahdesta viimeisestä sairastelu pätkistä olettekin jo voineet lukea täältä blogista. Nyt toivon sydämeni pohjasta, että Bobi pysyy terveenä! En toivo mitään muuta niin paljon!

Bobi on kyllä aika paha stressaaja ja siksi nyt yritetään tehdä Bobin elämästä niin stressitöntä kuin mahdollista. Eilen mietin, että koiran omistaminen voisi olla helpompaakin. Mutta Bobi tuli meidän elämäämme ja olemme oppineet siltä valtavasti ja opimme edelleen. Myönnän, että virheitä on tullut tehtyä, mutta mitään en kadu! Elämä menee aika suurimmalta osin Bobin ehdoilla ja haluan vain että Bobilla on hyvä olla.  :)

Tässähän tämä meidän tarina taisi sitten olla...piti kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta taisi tulla pitkästi ja sekavasti! Heh.. kysykää jos kaipaatte jotain lisää tai täsmennystä johonkin.

Käytiin eilen suihkussa Bobin kanssa joten nyt täytyisi mennä vähän harjaus puuhiin..Tosin eipä sitä karvaa kauheasti ole, kun se tippui muutama viikko sitten! Liekö syynä sää vai ruoka.. Vaihdettiin muuten nappula RC:stä > Nutroon. Tämmöinen välihuomautus.

Sain tässä jo muutaman idean tuleviin postauksiin! Yritän kirjoitella uusia mahdollisimman pian!

Mutta se on moro nyt hetkeksi! :)

Hei!

Vähän on ollut päivittelytaukoa taas ja syynä siihen on vasta alkanut kouluni! Mutta pyrin tänne postailemaan aina kun ehdin. Ja voisin veikata, että kuvia alkaa tulemaan jonkin verran enemmän.. :)

Hekla ja Bobi. Ainut kuva jossa molemmat olivat paikoillaan.. :)

Hekla

Hekla

Jäätelöauto

Oltiin jokunen vuosi sitten Bobin kanssa lenkillä, kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran. Siinä tosiaan vaan käpsyteltiin ja meidän ohi meni jäätelöauto, ihana tunnari soiden. Bobi jähmettyi paikoilleen istumaan ja hetken aikaa kuunteli noita sulosointuja...ja sitten alkoi ulvominen, oikeasti melkein sen jäätelöauto tunnarin tahtiin. Nauroin mahakippurassa siinä keskellä katua. Olisi ehkä pitänyt komentaa Bobia lopettamaan, mutta en sitä silloin tajunnut.

Kuva Googlesta

Ja nykysin joka kerta kun kuuluu jätskiauto niin meillä alkaa ihana laulu. Tänään satuttiin sen auton kanssa samaan aikaan meidän pihalle ja voitte arvata..heh..ei meidän naapurillakaan kestänyt pokka, kun siinä muutama sana vaihdettiin. Hän kertoi, että hänen edellinen koiransa lauloi myös jäätelöauton äänelle, mutta ei vetänyt vertoja Bobin ulvomiselle. Tuntui tuolla kylällä muutama muukin koira ulvovan sitä mukaa kun jätskiauto jatkoi matkaansa.

Mitä teidän koirat tekee kuulessaan jätskiauton vai tekevätkö mitään?

Bobi ja Hekla

Olin viikon lomailemassa kotiseudullani ihan yksin! Viikossa kerkes Bobiakin tulla aikamoinen ikävä. Onneksi sain matkaseuraa ihan extempore kun lähdin junalla kotiin. Äitin sheltti, Hekla tuli taas meille hoitoon. Jee!

Kisut oli hieman ihmeissään, mutta Bobi ei ollut moksiskaan. Ihan niinkuin Hekla ei olisi poissa ollutkaan. Hih =)

Heitä jo se pallo...

Hekulle on hieman kertynyt noita naisellisia muotoja ja tänään aloitettiinkin ihan kevyesti pyöräily. Käytiin vain koittamassa, että miten mahtaa sujua ja oikein kivastihan se menikin. :)

Sateisen aurinkoinen päivä.

Tuo ilma nyt ei oikein osaa päättää, että onko se ihanan aurinkoinen vai sitten sateinen..kun vuorotellen tulee kumpaakin!

Bobi oli hetken tossa narun päässä pihalla, mutta sitten alkoi tulla vettä niskaan. Nyt taas paistaa ja kerettiin onneksi käymään kävelyllä.

Tää on lemppari, oma apina :)

Kisujen pallo. Huomatkaa Sirun vakava ilme taustalla!

Katsekontakti :) Mikä joskus vaan jumittuu tohon palkkapussin kohdalle.. :)

Ei tässä nyt sitten muuta. Toivotaan nyt, että tuo aurinko pysyy tuossa meitä lämmittämässä!

Tervehdys!

Meillä totutellaan vielä pikkuisen tähän uuteen kotiin ja ympäristöön. Huomasin lenkillä, että tässä nyt tuli pientä takapakkia toisten koirien ohitusten kanssa. Uusi ympäristö ja uudet koirat joten aloitetaan melkein alusta sitten. Autot Bobi ohittaa nykyisin tosi nätisti eli siinä asiassa ollaan edistytty, joten en usko että toiset koiratkaan olisi mahdottomuus. Täällä niitä vaan ei kovin usein tule vastaan!
Meidän naapurissa asuu kaksi pikku koiraa Bubu ja Nappi. Bobi tulee niiden kanssa oikein hyvin toimeen. :)

Jotenkin tuntuu, että Bobi on alkanut haukkumaan enemmän. Mutta hiljenee onneksi nopeasti kun käskee..välillä tosin joutuu ärähtämään tai ottamaan suihkepullon käyttöön jos tulee kauhea hepuli!

Ilmat on olleet tosi hiostavia ja esimerkiksi tänäänkin Bobi on ollut aika väsynyt. Odottelemme täällä sitä viilentävää ukkosmyrskyä...

Bobin kerjäysilme. Toimii yleensä vieraille..ei enää miulla ;)

"Pliiiis!"

Ryhmärämä :)

Tässä pari kuvaa kun harjailtiin ja siistittiin korvakarvoja..jotka on vielä aika vähissä. Voi niitä aikoja, kun ne rehotti pitkänä ja tuuheana!

Moi

Pientä päivitys taukoa ollut.. Mutta eipä tässä kummempaa ole tapahtunutkaan. Bobi on voinut ihan hyvin eli tasaisesti mennään kohti parempaa.
Ruoka on maistunut hyvin..ehkä vähän turhankin hyvin, koska Bobille oli tullut lisää painoa kun kävimme viimeksi kontrollissa. Ja luulin tosissani, että Bobi on laihtunut... Pienensin annos koot ja olemme jo hieman pidentäneet kävelylenkkejä vaikkei vielä mitään raskasta lenkkeilyä saadakkaan harrastaa. Olen myös huomannut, että Bobin korvat on täynnä töhnää ja punaiset..ja olen aika varma, että se johtuu tuosta ruuasta. Vaihdetaan se sitten sopivampaan parin kuukauden päästä. Tarkistettiin korvat kontrollissa ja ne ei olleet tulehtuneet.

Nipsu :)

Teimme tässä vähän aika sitten reissun Lappeenrantaan ja tein sen päätöksen, että se oli Bobin viimeinen pitkä auto matka jos ei ole ihan aivan pakko ottaa sitä mukaan. Autolla matkustaminen Bobin kanssa on jotain niin hirveetä ja hermoja raastavaa, että ei kiitos. Ja se on Bobille itselleenkin ihan älyttömän stressaavaa. Ja pelkäsinkin mitä Bobin maha tykkää tosta matkasta, mutta kaikki meni ok. Huomasin vaan, että kun Bobi stressaa niin sen nenä menee punaiseksi..hiukan siis jännitin, että aukeaako se taas mutta ei auennut..huh!

Toinen iso muutos mikä meillä on tässä nyt tapahtnut on muutto uuteen kotiin. Muutimme viime keskiviikkona  rivitaloon ja saimme vihdoin oman pihan. Bobilla on vielä hiukan totuttelemista, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Nyt näkee ikkunasta ulos ja tottakai kaikki ohikulkijat pitää haukkua...ja jokainen rasahdus ja risahdus ilmoittaa. Saimme laitettua juoksunarun myös Bobille ulos :)

Hän auttoi pakkaamisessa.. omalla tavallaan :)

Nyt sitten pyrimme tekemään Bobin elämästä mahdollisimman stressitöntä. Toki, täysin stressitöntä siitä ei varmasti saa, mutta jos suurimmat saataisi karsittua niin hyvä.

Nyt painumme sateeseen iltapisulle.. heippa!

Päivä kerrallaan

Päivä kerrallaan tassutellaan eteenpäin. Uusi ruoka on maistunut yllättävän hyvin. Syödään nyt siis Royal Caninin Gastro - Intestinal Low Fattia sekä nappula muodossa, että purkista. Tällä ruokavaliolla jatketaan ainakin pari kuukautta. Olen huomannut, että tuo ruoka pitää nälkää tosi huonosti poissa. Lisäsinkin Bobille yhden ruokinta kerran ja nyt on mennyt hiukan paremmin. Eli meillä syödään aamulla, päivällä ja vielä illalla.

Eilen meiltä loppui sitten antibiootti ja pahoinvoinninestolääke. Kortisoni annosta laskettiin taas perjantaina ja vielä pitäisi muutama viikko jaksaa sen kanssa ennenkuin voidaan se jättää kokonaan pois.

Perjantaina kävin hakemassa Bobille tuota purkkiruokaa ja samalla sain reseptin kipulääkettä varten, koska Bobilla on maha selvästi kipeä ja se on edelleen pinkeä kuin ilmapallo. Kaikki tarpeet on kyllä tulleet normaalisti ja ruoka maistuu, että en sitten tiedä. Kaipa se siitä tulehduksesta vain johtuu ja olihan ne arvot tosi korkeat. Samoin jokin neste oli kellertävää, en vain nyt saa päähäni, että mikä se oli nimeltään.

En muista kerroinko, kun Bobi nuoli toisen jalkansa hieman auki, kun siinä oli kanyylit silloin parina päivänä. Ensin näytti, että se antaa sen olla ihan rauhassa ja se paranee itsekseen.. mutta nyt tämän viikon lopulla huomasin, että se oli taas nuoltu ihan verelle. Olen siihen nyt laittanut Aloe Vera haudetta ja se on paljon parempi. Ilmakylpyjen ajan meidän on pakko pitää kauluria kaulassa, ettei Bobi vaan nuole sitä. Pian se on jo onneksi parantunut!

Tässä nyt kuulumiset lyhyesti. Ei meillä hengenhätää ole, mutta olisihan se jo mukava päästä normaaliin elämään ja pitkille lenkeille! Kaivataan molemmat sitä kovasti.

Nappisilmä <3

Kesäpoika

Käytiin Bobin kanssa vähän ulkona haukkaamassa raitista ilmaa. Ei mitään pitkää matkaa, liikuntakiellon takia. Olisihan Bobilla ollut haluja nyt mennä vähän vaikka pidempikin lenkki, mutta en halua ottaa riskiä. Hyvin huomaa, että se aristaa mahaa kun mennää esim. rappusia. Yleensä se pinkoo ne muutamalla hypyllä ja nyt sitten mennään varovaisesti.. Mutta menemme hetken kerrallaan.

Nyt nautitaan auringosta ja toivotellaan hauskaa lauantaita kaikille!